Syntynyt 1940 Prahassa. Taideopinnot Städelissä, Frankfurtissa ja Pariisissa Les Beaux Arts´ssa. Asuu Suomessa. Suomen Taiteilijaseuran, Suomen Taidemaalariliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

Aloitin asetelmilla, piirsin pulloja, aina vain pulloja. Monet ihmettelivät, miksi en piirtänyt kukkia tai maisemia kuten muut lapset, mutta isoisäni tuki minua: ”Piirrä sinä vain pullojasi!” Nykyään arvelen pullojen muodon syöpyneen syvälle mieleeni juutalaisen naapuriperheen tyttären Hannerlen nukketeatterin kautta. Hän oli neljä vuotta vanhempi, ja oli esittänyt aina minulle nukketeatteria. Kun me kaksi usein vierailimme isovanhenpieni luona maalla, Hannerle loihti nukketeatterin keittiön ikkunalaudalle, käyttäen nukkejen korvikkeena tyhjiä pulloja. Olimme yhdessä askarrelleet paperivaatteet: se oli meidän oma pulloteatterimme! Yhtenä aamuna Hannerlen oikea nukketeatteri oli huoneessani. Hannerle oli jättänyt sen minulle kaikkine nukkeineen. Vain yksi nukke puuttui – prinssi!

Äitini selitti Hannerlen perheen joutuneen ”yhtäkkiä muuttamaan”. Vasta paljon myöhemmin sain tietää Gestapon hakeneen koko perheen. Nukketeatteri jäi asuntoomme, kun perheemme joutui lähtemään Prahasta. Siksi asetelmat ovat edellen jääneet aiheekseni - muistoksi pienestä ystävättärestäni Hannerlesta. Kutsun asetelmiani ”koalitioiksi”, koska esitän pulloja sekä muita astioita ja esineitä erilaisina yhdistelminä.

Ajanjaksona, joka oli enemmän ”ekspressiivinen”, minulla oli konkreettinen mielikuva valmiista taulusta nimineen, annoin maalausprosessin aikana enemmän ja enemmän tilaa leikkimisvietilleni. Uusi työskentelytapa aloitti taulusarjan ”Der Maler malt”: käytin levyjä, joissa sekoitin värejä ja jotka mahdollisimman vähän käsittelyn jälkeen julistin valmiiksi tauluksi. Samanlainen ajatus oli jo ”Ortszeit-sarjan” kuvissani, joissa piirsin viivoja antautuen täysin tietyssä paikassa tiettynä ajanjaksona vallitseville tunnelmille. Aloin siis maalata spontaanisti, käytin värejä tunnetilojeni mukaan ja annoin valo-olosuhteiden vaikuttaa. Tällä tavoin syntyivät sarjani ”Nunc Stans”, ”Lokal” ja ”So weit, so gut”, kunkin taulun yksilöllisen nimen ´löysin` joko maalausprosessin aikana tai vasta taulun valmistuttua.

Paikkoja, aikoja, episodeja, pieniä ja suuria tapahtumia… Paikat vaihtelevat, koetut ajat ja asiat häviävät jonnekin alitajuntaan. Unohduksella sanotaan olevan parantavan vaikutuksen. Luovuus - onko se kykyä täyttää muistiaukkojamme?